Sukituksen, eli tarkkaan ottaen sukkasujutuksen periaate on hyvin yksinkertainen: epoksilla kyllästetty sukka puhalletaan paineilman avulla puhdistetun vanhan putken sisälle. Paineilma pullistaa sukan vanhaan putkeen kiinni ja kovetuttuaan vanhan putken sisään muodostuu uusi saumaton, itsekantava ja tasalaatuinen putki. Sukittamalla tehty putki vastaa ominaisuuksiltaan uutta muoviputkea.

Suorien putkien osalta homma toimii juurikin näin. Mutta putkistoissa on tiettyjä epäjatkuvuuskohtia, jotka aiheuttavat sukittamiselle omat haasteensa. Erilaiset putkikoot eivät ole ongelma, koska sukkaa on montaa kokoa jokaista putkikokoa varten. On olemassa myös niin sanottuja koonmuutossukkia, jotka venyvät yhdestä putkikoosta toiseen. Talossa voi olla esimerkiksi putkiosuus, jonka alkupää on halkaisijaltaan 70 mm ja jossain kohtaa putki suurenee halkaisijaan 100 mm. Tällaiseen osuuteen ammutaan 70/100 koonmuutossukka, joka mukautuu kumpaankin putkikokoon ongelmitta.

Haarakohdat ovat sukittamisessa suurin haaste. Menetelmiä on useita ja niistä yleisimmät ovat erillisen haarakappaleen käyttäminen haarakohdassa ja ns. limisukituksen käyttäminen.

Haarakappale eli haaravahvike on kyseisen haaran muotoinen ja kokoinen sukasta tehty kappale, joka asennetaan haarakohtaan. Päähaaraan liittyvän sivuhaaran sukka ammutaan haarakappaleen päälle, jolloin koko haarakohta on sukitettu. Menetelmä on luotettava, sen avulla haarakohdasta tulee tiivis. Tässäkin menetelmässä on omat haasteensa, putkien sisähalkaisijat vaihtelevat ja näin ollen haarakappale voi olla pahasti rypyssä aiheuttaen putkeen padotusta. Suurin ongelma on se, että jokaiseen haarakohtaan haarakappaleita ei pystytä asentamaan. Esimerkiksi lattiakaivon kautta ei haarakappaleen asennustyökalu mahdu putkeen. Tämä aiheuttaa omat ongelmansa ja nämä haarat täytyy saneerata jollain muulla tavalla. Usein haarakappaleita käytettäessä joudutaan sukitustyön ajaksi tekemään rakenneavauksia, joiden kautta haarakappaleet saadaan sennettua.

Limisukituksessa ei käytetä erillistä haarakappaletta, vaan päähaaran ja siihen yhtyvän sivuhaaran sukat ammutaan päällekkäin haarakohtaan. Tällöin haarakohtaan tulee kaksi sukkaa päällekkäin ja liitos on siten tiivis. Limisukituksessa ryppyjen mahdollisuus on pienempi kuin haarakappaleita käytettäessä. Suurin limisukituksen etu verrattuna haarakappaleisiin on, että se pystytään tekemään jokaiseen putkiston haarakohtaan. Näin koko putkisto tulee varmasti sukitettua, eikä mitään haarakohtaa tarvitse pinnoittaa. Myöskään rakenneavauksille ei ole tarvetta.

Limisukitus soveltuu Y-haaroille mutta T-haaroissa sitä ei kannata käyttää, koska sivuhaarasta ammuttu sukka ei tahdo kääntyä 90-asteen mutkaa päähaaraan. Tällöin käytetään limisukituksen muunnelmaa eli ns. reunaliimausmenetelmää (edge glue). Tällöin yhtyvän haaran sukka ammutaan juuri ja juuri päähaaraan, ja se liimautuu päähaaraan avattuun sivuhaaran aukkoon. Liitoksesta tulee näin tiivis, kunhan sivuhaaran avaaminen tehdään oikein. Tätä menetelmää käytetään myös silloin, kun haarakappaletta ei T-haaraan pystytä asentamaan.

Lisäksi haarakohtaan voidaan asentaa ns. hattuprofiili. Se asennetaan yhtyvän haaran kautta ja myös sen avulla saadaan aikaiseksi tiivis ja rakenteellisesti toimiva haarakohta.

Menetelmiä on siis useita ja kaikki ovat ammattitaitoisesti tehtyinä hyviä tapoja. Usein kuulee väitteitä, että joku menetelmä olisi huono ja joku taasen parempi. Tämä keskustelu on aika turhaa, koska kuten sanottu, kaikki menetelmät ovat toimivia oikein tehtynä. Kysymys on siis tekijän ammattitaidosta ja motivaatiosta, ja näitä alalla riittää. Olen toiminut nyt puolisen vuotta valvojana enkä voi kuin hämmästellä alan urakoitsijoiden ammattitaitoa ja halua tehdä asiat oikein. Muualla rakennusalalla vallitseva hosuminen ja asioista lipsuminen loistavat täysin poissaolollaan.

Alalla on kaksi standardia ja niissä haarakappale on mainittu ainoaksi tavaksi sukittaa haarakohdat. Tästä syystä useimmat alan toimijat käyttävät haarakappaleita.

Summa summarum, sukitusmaailmassa kaikki hyvin !